Lonkan ulkosyrjän kipuoireyhtymä
Lonkan ulkosyrjän kipuoireyhtymä on erittäin yleinen vaiva, josta kärsii elämänsä aikana eri lähteiden mukaan 10–25 % väestöstä. Kipu ilmenee tyypillisimmin rasituksessa ja yöllä kylkimakuulla. Tuolista ylös nousu, ylämäkeen kävely ja juoksu, portaiden ylösnousu ja kyykystä nousu provosoivat kipua. Kipu paikallistuu lonkan ulkoreunaan ison sarvennoisen ja sen takaosan alueelle. Noin kolmasosalla potilaista kipu ulottuu reiden ulkosivulle lähelle polvea.
Lonkan alueen kipu voi johtua monesta syystä. Kliinisessä tutkimuksessa tulee erottaa mm. lonkkanivelen, selän ja hermojen ongelmat lonkan ulkosyrjän oirekuvasta. Diagnoosi perustuu tarkkaan anamneesiin, tyypilliseen kipuun ja kliiniseen tutkimiseen vastaanotolla. Lisätutkimuksia tarvitaan harvoin.
Vaivan taustalla on yleensä kaksi eri tekijää – trochanter-bursiitti l. limapussin tulehdus ja gluteaalinen tendinopatia l. pakaralihasten jännevaiva. Niiden keskinäisessä yleisyydessä on kuitenkin huomattava ero: Jännevaiva on huomattavasti limapussitulehdusta yleisempi.
Modernit kuvantamis- ja tutkimustulokset osoittavat, että pelkkä limapussitulehdus on todellisuudessa harvinainen, vaikka termiä ”bursiitti” käytetään yhä yleisesti. Kun lonkan ulkosyrjän kipupotilaita on tutkittu tarkemmin, on todettu, että pakarajänteen ärsytys kattaa noin 70 % kaikista tapauksista. Kyseessä on lähteestä riippuen yleisin tai toiseksi yleisin alaraajojen jännesairaus.
Jännevaivan ja limapussin tulehduksen yhdistelmiä esiintyy noin 30 % potilaista. Nykyisen näkemyksen mukaan jännevaiva on useimmiten ensisijainen ongelma. Kun pakaralihaksen jänne heikkenee ja paksuuntuu ylikuormituksen vuoksi, se alkaa hangata sen alla tai päällä olevaa limapussia. Tämä mekaaninen hankaus ärsyttää limapussia ja aiheuttaa sen sekundaarisen tulehtumisen eli bursiitin. Pelkkä limapussitulehdus ilman jänneongelmaa on löytynyt vain noin 2 % tapauksista.
Naiset kärsivät vaivasta noin 2–3 kertaa useammin kuin miehet. Yli 50-vuotiaista naisista jopa joka neljännen (25 %) arvioidaan kokevan oireita jossain vaiheessa elämäänsä. Ajatellaan, että naisten leveämpi lantio lisää ison sarvennoisen alueen painetta ja hankausta jännerakenteisiin.
Oireet painottuvat vahvasti 40–60 vuoden ikähaarukkaan, jolloin jännekudoksen luonnollinen uusiutumiskyky heikkenee ja altistuu helpommin ylikuormitukselle. Samaan aikaan usein myös liikkumattomuuden seurauksena kehittynyt lihaskunnon heikkeneminen voi heikentää entisestään jänteen kuormituskestävyyttä.
Yleisyyttä lisäävät merkittävästi ylipaino, alaselän sairaudet ja polven tai lonkan nivelrikko. Todennäköisesti silloin niiden aiheuttama kävelyn poikkeava biomekaniikka kuormittaa lonkkaa. Lisäksi tyypin 2 diabetes lisää yleisyyttä muuttamalla jännekudoksen rakennetta alttiimmaksi vaurioille.
Molemmat vaivat paranevat parhaiten progressiivisella fysioterapialla, jossa asteittain siedätetään jännettä, vahvistetaan pakaralihaksia ja hallitaan lonkan kuormitusta. Venyttely kannattaa jättää kokonaan pois, sillä se itse asiassa pahentaa tai vähintäänkin ylläpitää jänteen ärsytystä kompression kautta. Alkuvaiheessa myös esim juoksu ja kävely on syytä jättää hetkeksi tauolle ja keskittyä vähemmän lonkkaa kuormittaviin liikuntamuotoihin. Fysioterapian edetessä kiinnitetään huomiota mm juoksutekniikkaan, jotta paluu normaaliin liikuntaan onnistuisi mahdollisimman ongelmattomasti.
Asentokuormituksen muokkaus on myös oleellista. Vältetään asentoja, joissa reisi menee kehon keskilinjan yli (kuten jalkojen ristiminen istuessa). Kyljellään nukkuessa polvien väliin kannattaa laittaa paksu tyyny, jotta päällimmäinen lonkka pysyy suorassa. Kortisonipistos voi myös rauhoittaa kipua tehokkaasti. Pelkkä pistos ei kuitenkaan paranna jännevaivaa – jos jänteen heikkoutta ei korjata harjoitteilla, kipu palaa usein uudelleen.
