Hypermobiliteetti eli yliliikkuvuus tarkoittaa nivelten normaalia suurempaa liikerataa. Yliliikkuvuutta voi ilmetä yksittäisessä nivelessä, mutta hypermobiliteettisyndroomassa yliliikkuvuutta ilmenee laajasti kehon eri nivelissä. Yliliikkuvuuden taustalla voi olla monia syitä. Geneettiset tekijät, kuten sidekudoksen heikkoutta aiheuttavat geenimuutokset, ovat yleisiä. Esimerkiksi perinnölliset sidekudossairaudet, kuten hypermobiili Ehlers-Danlosin oireyhtymä (EDS), voivat johtaa nivelten yliliikkuvuuteen. Tila voi myös liittyä nivelkapselin ja nivelsiteiden poikkeukselliseen löysyyteen, joka tekee nivelistä vähemmän vakaita. Joissakin tapauksissa yliliikkuvuus on osa yksilön normaalia anatomiaa, eikä siihen liity oireita tai toimintakyvyn heikentymistä. Kasvuiässä yliliikkuvuus voi olla tilapäistä, koska sidekudos ei välttämättä kehity yhtä nopeasti kuin muut kehon rakenteet.
Vaikka monet elävät yliliikkuvien nivelten kanssa ongelmitta, toisille tila aiheuttaa kipua, lihasheikkoutta ja vammojen riskin. Tällöin fysioterapia voi olla keskeinen osa hyvinvoinnin tukemista ja oireiden hallintaa. Fysioterapian tavoitteena hypermobiliteetissa on parantaa nivelten stabiliteettia, hallita kipua, tukea toimintakykyä ja ennaltaehkäistä vammoja. Nivelten yliliikkuvuuden kuntoutuksessa lihaksilla on suuri rooli nivelten stabiloinnissa. Koska sidekudos ei tarjoa riittävää tukea, lihasten vahvistaminen ja oikeiden liikemallien opettelu on tärkeää. Keskiössä on niveliä tukevien lihasten vahvistaminen. Harjoittelulla voidaan tasapainottaa eri rakenteiden kuormitusta.
Fysioterapia keskittyy myös kivunhallintaan, kehon hallinnan parantamiseen ja turvallisten liikemallien löytämiseen. Kehotietoisuutta ja kehonhallintaa voidaan parantaa esimerkiksi erilaisilla tasapainoharjoitteilla. Myös manuaalisia menetelmiä voidaan hyödyntää kivun lievittämiseksi ja ylikuormittuneiden lihasten rentouttamiseksi.