Moni meistä kantaa kädessään älykelloa tai –sormusta, joka mittaa elimistömme toimintaa vuorokauden ympäri. Valtaosassa laitteista yksi mitattava ominaisuus on sykevälivaihtelu (HRV, eli heart rate variability). Yksinkertaistetusti sykevälivaihtelu mittaa peräkkäisten sydämenlyöntien välisen ajan vaihtelua. Sitä mitataan muutaman minuutin ajanjaksoissa unen aikana, jolloin fyysinen aktiivisuus ei vaikuta mittaustulokseen.
Sydämen toimintaa säätelee autonominen eli tahdosta riippumaton hermosto, joka jakautuu sympaattiseen ja parasympaattiseen osaan. Sympaattinen hermosto ottaa vallan, kun tarvitaan toimintaa ja parasympaattinen auttaa meitä lepäämään ja palautumaan. Mikäli ihmisen syke on esimerkiksi 60 lyöntiä minuutissa, sydän ei suinkaan syki tasaisesti kerran sekunnissa, vaan yksittäisten sydämenlyöntien välisissä ajoissa on millisekuntien eroavaisuuksia. Näitä eroavaisuuksia kutsutaan sykevälivaihteluksi ja modernit puettavat älylaitteet osaavat niitä tallentaa.
Korkea sykevälivaihtelu viittaa hyvään terveydentilaan ja tasapainoiseen autonomiseen hermostoon, joka kykenee sopeutumaan nopeasti erilaisiin ympäristöolosuhteisiin ja stressitekijöihin. Tällöin yksittäisten sydämen lyöntien välisissä ajoissa on runsaasti vaihtelua. Matala HRV-arvo taas voi olla merkki heikentyneestä palautumisesta tai stressin, unenpuutteen tai muiden terveydellisten ongelmien vaikutuksesta. Silloin yksittäiset sydämenlyöntien väliset ajat vaihtelevat vähemmän. Sykevälivaihtelun seuranta on saanut suosiota erityisesti urheilussa ja hyvinvoinnissa, sillä se auttaa tunnistamaan kehon kuormitustason ja palautumistarpeet.
Normaali sykevälivaihtelun taso on täysin henkilökohtainen, eikä arvojen vertailu toisen ihmisen kanssa ole tarpeellista. Pääosin fyysisesti hyväkuntoisilla henkilöillä arvot ovat korkeammat kuin heikomman peruskunnon omaavilla, mutta pelkästä sykevälivaihtelusta ei voi tehdä suorituskykyä koskevia johtopäätöksiä. Puettavaa älylaitetta kannattaa pyrkiä käyttämään säännöllisesti ja pitkiä aikoja, jolloin laite oppii käyttäjälleen tavanomaisten arvojen vaihteluvälin. Laitteet osaavat raportoida, mikäli sykevälivaihtelussa tapahtuu muutoksia ja kehottaa muuttamaan kuormitusta sen mukaan.
Sykevälivaihteluun vaikuttavat positiivisesti esimerkiksi säännöllinen ja monipuolinen liikunta, matala stressitaso ja hyvät yöunet. Tavanomaista tasoa matalammat arvot voivat kertoa mm. sairastelusta, pitkittyneestä stressistä, epäsäännöllisestä unirytmistä tai yliharjoittelusta. Sykevälivaihtelun pitkän aikavälin seurannalla voi saada arvokasta tietoa elimistönsä kuormitustilasta, mutta tärkein mittari on kuitenkin aina oma olotila. Mikäli tunnet itsesi terveeksi, virkeäksi ja jaksavaksi, ovat asiat myös hermoston tasolla mitä todennäköisimmin hyvin.