Vaivaisenluu, hallux valgus tarkoittaa ensimmäisen jalkapöytäluun siirtymistä sisäänpäin ja isovarpaan kääntymistä tyvinivelestä ulospäin eli toisia varpaita kohti. Tämä voi aiheuttaa kipua, turvotusta ja kyhmyn isovarpaan tyveen. Kipua voi esiintyä myös päkiässä laajemmin kuormituksen muutoksen kautta.
Vaivaisenluu on hyvin yleinen vaiva. Arviot esiintyvyydestä vaihtelevat, mutta sen on arvioitu olevan aikuisväestössä noin 23 % ja ikääntyvien joukossa jopa yli 35 %. Vaiva on huomattavasti yleisempi naisilla kuin miehillä (15:1).
Etiologia
Hallux valguksen etiologia on tuntematon ja todennäköisesti monitekijäinen. Pitävää tutkimusnäyttöä eri tekijöiden merkityksestä ei ole. Virheasennon on todettu lisääntyvän yleisesti ajan myötä, mutta hitaasti, jopa vuosikymmenten ajan, joten altistavien tekijöiden tutkiminen on hankalaa.
On esitetty, että suurimmalla osalla, lähteestä riippuen jopa 60-90 %:lla hallux valgus on todennäköisesti perinnöllistä alkuperää. Mutta kukaan ei synny vaivaisenluun kanssa, joten perinnöllisyys vaikuttaa lähinnä rakenteen ja kudostyypin kautta (esim löysä jalkaterä, lattajalkaisuus tai tavanomaista lyhyempi ja paksumpi ensimmäinen jalkapöytäluu), mikä vaikuttaa jalkaterän toiminnallisuuteen. Ja siihen voidaan vaikuttaa arjen valinnoilla.
Usein vaivaisenluu liittyy muihin jalkaterän toiminnan häiriöihin tai on niiden seuraus. Koska keho toimii yhtenäisenä liikeketjuna, vaivan kehittymisen taustalla voi olla alaraajojen linjausvirhe; lonkat ovat liikaa sisäkierrossa ja polvissa on pihtipolviasento, kantaluu virheasennossa ja kävely jalkaterät ulospäin voivat altistaa vaivaisenluun syntymiselle. Muutosten seurauksena kuormitus siirtyy jalkaterän sisäreunalle (ylipronaatio) ja jalkaterän etu- ja takaosan kuormitusympäristö muuttuu epäedulliseksi.
Taustalla voi olla myös erilaisia sairauksia (neuromuskulaariset sairaudet, tulehduksellinen nivelsairaus kuten nivelreuma, traumaperäiset syyt sekä geneettiset syyt tai syndroomat kuten Downin, Ehlers-Danlosin ja Marfanin syndrooma sekä yleinen ligamenttien väljyys). Ylipainolla ei ole todettu selvää yhteyttä vaivaan, ainakaan naispotilailla. Tärkein ulkoinen tekijä ovat lyhyet ja kapeakärkiset tai korkeakorkoiset kengät.
Olipa hallux valguksen kehittymisen syy mikä tahansa, se voi aiheuttaa omalla painevaikutukselleen pienempien varpaiden eriasteisia ja vähitellen pahentuvia vasaravarvasmuodostumia.
Tutkiminen
Kliinisessä tutkimuksessa havainnoidaan koko alaraajan toimintaa paikallaan ja liikkeessä sekä erityisesti nilkan ja jalkaterän sekä varpaiden linjaukset, jalkaterän sisäreunan jämäkkyys (1-säteen stabiilius), nivelten liikkuvuus ja mahdollinen pohjekireys. Koko alaraajan lihasvoimat vaikuttavat hyvin oleellisesti jalkaterän kuormittumiseen, joten ne tutkitaan myös. Känsien esiintyminen tai ihon kuormituksen merkkien puuttuminen antaa hyvän kuvan jalkaterän paineolosuhteista. Esimerkiksi isonvarpaan päkiän alla iho voi olla täysin pehmeää ja 2. ja/tai 3. varpaan alta taas saattaa löytyä voimakasta paineen aiheuttamaa känsäytymistä mikä kertoo ponnistuksen ohjautumisesta pois optimaalisesta.
Hoito ja ennaltaehkäisy
Silloin kun vaivaisenluun taustalla on biomekaanisia tekijöitä, hoito aloitetaan usein konservatiivisilla menetelmillä. Konservatiivisen hoidon menetelmiä vaivaisenluun hoidossa ovat erilaiset tuet, ortoosit, terapeuttinen harjoittelu ja manuaalinen hoito. Hoidon tavoitteena on ensisijaisesti kivun lievittäminen sekä isovarpaan virheasennon ja jalkaterän toimintahäiriöiden korjaaminen ja sitä kautta toiminnallisen haitan vähentäminen. Näillä keinoin voidaan ehkäistä vaivaisenluun pahenemista ja kipuja.
Varsinkin särkyvaiheessa on tärkeää pitää sellaisia kenkiä, joissa isovarvas mahtuu toimimaan suorassa asennossa. Ortoosien ja varvaserottimien käytöllä voidaan vaikuttaa vaivaisenluun kulmaan ja lievittää kipua. Kipua ja tulehdusta voi lievittää kylmäpakkauksella ja tarvittaessa voi ottaa tulehduskipulääkkeitä. Niveltä voi suojata hankaukselta puettavan tai liimattavan pehmusteen avulla ja kuormituskivulta vaivaisenluulastan avulla.
Terapeuttinen harjoittelu perustuu jalkaterän ja koko alaraajan liikeketjun lihastoiminnan kehittämiseen. Mitä aikaisemmassa vaiheessa päästään vaikuttamaan jalkaterän toimintaan, sitä helpompi tilanteen kehittymiseen on vaikuttaa. Potilaan sitoutuminen säännölliseen ja pitkäjänteiseen harjoitteluun on konservatiivisen hoidon onnistumisen ehdoton edellytys. Harjoittelu on todettu tehokkaaksi vaivaisenluun hoidossa ja pitkäjännitteisen harjoittelun avulla on mahdollista välttää vaivaisenluun leikkaus kokonaan. Harjoitteiden tekeminen kannattaa aloittaa asiaan perehtyneen fysioterapeutin ohjauksessa. Kuntoutus suunnitellaan yksilöllisesti potilaan ominaisuudet ja tavoitteet huomioiden. Säännöllinen ja sitoutunut harjoittelu ja oikeanlaiset jalkineet ja tuet ovat tehokkaimpia hoitomuotoja, jotka voivat hidastaa vaivan kehittymistä ja lievittää oireita pitkäaikaisesti. Sopivan kokoiset ja etenkin kärjestä riittävän leveät kengät ovat tärkein vaivaisenluun ehkäisykeino.
Jos vaiva haittaa potilasta selvästi ja aiheuttaa jatkuvaa kipua tai vaikeuttaa liikkumista konservatiivisesta hoidosta huolimatta, kirurgista hoitoa voidaan harkita. Lisäksi mikäli isovarpaan asento ei ole passiivisesti palautettavissa, konservatiivisesta hoidosta ei todennäköisesti ole enää hyötyä.
Potilasta tulee informoida kummankin hoitolinjan hyödyistä ja haitoista sekä vaivan pitkäaikaisennusteesta. Konservatiivisessa hoidossa potilaan tulee sitoutua harjoitteiden suorittamiseen ja leikkaushoidossa hänen taas on oltava valmis pitkään toipilasaikaan ja kuntoutukseen. Leikkaushoidolla on useissa tutkimuksissa todettu saavutettavan merkittävää elämänlaadun paranemista.
Toipumisaika leikkauksesta on pitkä, 3-6 kuukautta. Kaikista nilkan ja jalkaterän alueen leikkauksista toipuminen on usein varsin pitkäkestoista, rasituksensieto paranee hitaasti ja turvotustaipumusta esiintyy pitkään, jopa puolen vuoden ajan. Jalkaterän turvotus rajoittaa usein jalkineiden käyttöä ja liikkumista.
Hallux valguksen osalta leikkauksenjälkeinen fysioterapeuttisen ohjaus on tarpeellista onnistuneen leikkaustuloksen saavuttamiseksi. Ilman toiminnallisuuden palautumista hyvästäkään kirurgin teknisestä suorituksesta ei välttämättä saada täyttä hyötyä. Ja ilman toimintakykyä palauttavaa/parantavaa harjoittelua vaivaisenluu uusii herkästi vuosien kuluessa. Leikkaus korjaa virheasentoa, mutta se ei poista vaivaisenluun muodostumiseen johtanutta toiminnallista ongelmaa. Toiminta korjautuu harjoittelulla, oikeantyyppisillä kengillä ja ortooseilla.