“Liike on lääke” räppää JVG uusimmassa singlessään ja on monelle tuttu suomalainen sanonta. Fysioterapiassa liikettä käytetään lääkkeenä käytännössä päivittäin.
Fysioterapiaan tultaessa asiakas ei aina välttämättä tiedä, että mitä fysioterapeutin luona tapahtuu. Useimmiten julkisella ja yksityisellä puolella fysioterapiaan hakeudutaan jonkin fyysisen kivun tai liikerajoituksen vuoksi. Fysioterapeutti kartoittaa alkuhaastattelulla sekä tutkimuksilla asiakkaan kivun tai liikerajoituksen alkuperää ja mahdollista syytä. Tämän jälkeen fysioterapeutti tekee arvion kuntoutuksesta ja mitä se tulee sisältämään.
Usein ellei jopa aina fysioterapeutti antaa asiakkaalle aktiivisia kuntoutusharjoitteita, joita asiakkaan tulisi tehdä kotona. Ajoittain asiakas saattaa hieman ihmetellä tätä tapaa toimia ja saattaa kummastella ettei fysioterapeutti teekään mitään hoitoja. Avaan tätä tapaa toimia hieman nyt.
Ajoittain asiakkaat yhdistävät fysioterapian hierontaan ja muihin passiivisiin hoitomuotoihin. Hieronta, faskiakäsittelyt, mobilisoinnit, akupunktio, teippaukset ym. passiiviset hoitomuodot ovat fysioterapeutin käyttämiä työkaluja osana fysioterapian kokonaisuutta. Passiivisilla hoitomuodoilla voidaan helpottaa kipua tai parantaa liikkuvuutta, jolloin aktiivisten harjoitteiden teko onnistuu asiakkaalta paremmin.
Harvoin fysioterapeuteilta löytyy yhtä tiettyä “taikatemppua” kivun poistamiseen. Toki jokin passiivinen hoito tai tekniikka voi antaa nopean vasteen kivun lievityksessä tai liikerajoitteiden parantamisessa, mutta tuo vaste on useimmiten lyhytaikainen ilman aktiivisia harjoitteita.
Fysioterapeutti arvioi aina asiakkaan tilanteen mukaan sopivat harjoitteet, niiden määrän ja annostelun sekä harjoitteiden progression. Näiden harjoitteiden tehtävänä on olla lääke asiakkaan ongelmaan ja monien tutkimusten mukaan näin juuri onkin.
Aktiivisten harjoitteiden vaikutus ja käyttö on näyttöön perustuvaa kuntoutustoimintaa. Näyttöön perustuva työ tarkoittaa parhaan saatavilla olevan tutkimuksellisen tiedon yhdistämistä fysioterapeutin kliiniseen kokemukseen ja asiakkaan käsityksiin.
Fysioterapiassa täytyy monesti myös rikkoa toisten terveydenhoitoalan ammattilaisten asettamia “liikuntakieltoja”. Täysi liikuntakielto tai lepo tulee kyseeseen hyvin harvoin, kuten esim. leikkausten jälkeen tai murtumien hoidossa. Vaikka jokin osa kehosta olisikin ns. “liikuntakiellossa” tai liikettä tulee rajoittaa, monesti löytyy jokin vaihtoehtoinen liikuntamuoto, jota on turvallista tehdä. Vesijuoksu tai vedessä tehtävät harjoitteet ovat hyvä esimerkki tästä.
Aktiiviset harjoitteet ovat lääke. Tätä lääkettä hyödyntäen fysioterapeutin tehtävä on auttaa asiakas parantamaan vaivansa pysyen kuntoutusmatkalla rinnalla kannustaen, motivoiden ja auttaen tarvittaessa passiivisilla hoitomuodoilla. Fysioterapeutin tärkein päämäärä on tehdä itsestään tarpeeton. Ja ei huolta, työt eivät varmastikaan lopu fysioterapeuteilta, vaikka teemme itsestämme tarpeettomia kipu ja ongelma kerrallaan.