Löytyykö sinulta arpi tai useampi? Sellainen on voinut syntyä esimerkiksi luomen poistosta, lonkkaleikkauksesta, sektiosta tai liikuntasuorituksessa tapahtuneesta lihasrevähdyksestä. Kudosvaurion parantuessa muodostuu tilalle luonnollisesti arpi. Osa arvista parantuu itsekseen, eivätkä ne vaadi sen suurempaa huomiota. Joskus arpikudos voi muodostaa ylimääräisiä kiinnikkeitä eri kudosten välille ja aiheuttaa kudoksiin jäykkyyttä ja liikerajoituksia. Mikäli ylimääräisiä kiinnikkeitä pääsee syntymään, on arven käsittely tarpeellista ja hyödyllistä.
Arpea ei välttämättä osata ajatella kipujen ja kireyden aiheuttajaksi. Kehoamme ympäröi kauttaaltaan lihaskalvo eli fascia. Lihaskalvoa on lihaksien ja muiden pehmytkudoksien ympärillä muodostaen näin yhteyden kehonosien välille, päästä varpaisiin. Ihon alla on useampi kalvokerros. Kun ihoon tai sen alapuolella oleviin kudoksiin syntyy vaurio, kuroutuvat kalvorakenteet haavan parantuessa kiinni. Tällöin kalvojen välinen liukuminen toisiinsa nähden voi häiriintyä ja tämä saa aikaan kiristyksen ja kivun tunteen. Arven kiristymisen vaikutus voi heijastella kauemmaksikin fascialinjojen kautta. Vaikutusta voi olla esimerkiksi ryhtiin, niska-hartia ongelmiin, takareiden kireyteen sekä voimantuottoon fascialinjassa.
Erilaisilla kalvoihin kohdistuvilla hierontaotteilla voidaan havaita ja hoitaa mahdollisia kiristyksiä. Tarkoituksena on saada arpikudos sulautumaan ympäröiviin kudoksiin mahdollisimman hyvin alkuperäistä kudosta muistuttavaksi. Mitä tuoreempi arpi on, sitä paremmin sen joustavuuteen pystyy vaikuttamaan. Sidekudos muovautuu kuitenkin jatkuvasti, joten vuosiakin vanhaan arpeen voi saada joustavuutta. Arven käsittely tehdään liikuttelemalla arpea ja sitä ympäröivää kudosta fasciaottein. Arpeutumisen alkuvaiheessa on syytä välttää arven liian voimakasta liikuttelua. Käsittely kohdistuukin silloin enemmän kauempana oleviin kudoksiin. Käsittelyn vaikutus havaitaan yleensä välittömästi, mutta pysyvä muutos vaatii yleensä useamman käsittelykerran.