Palokan Fysioterapiassa työskentelee fysioterapeutteja, hierojia sekä liikunta- ja ravitsemusvalmentaja. Tavoitteemme on tukea asiakasta yksilöllisesti ja moniammatillisesti kuntoutumisen tai elämänmuutoksen polulla. Teemme tiiviisti yhteistyötä ammattiryhmiemme välillä ja pystymme yhdessä miettimään asiakkaan tarpeiden mukaan parhaat kuntoutuksen, lihashuollon tai valmennuksen keinot. Kerromme seuraavien viikkojen aikana miten asiakkaamme Sanna on hyödyntänyt yhteistyötämme. Alla ensin fysioterapeutti Marin mietteet, sen jälkeen asiakkaamme Sannan ja viimeisenä (viikolla 36) valmentaja Hanna-Kaisan. Seuraa jutun etenemistä!

Fysioterapia (Mari)

Sannan kanssa aloitettiin fysioterapia syksyllä 2021. Sannalla oli jo pidempään ollut selkäkipuja, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Syksyllä selkäkipu oli todella pahana, kivutonta hetkeä tai asentoa ei juuri ollut.

Aluksi etsittiin muutama todella pieni ja kevyt liikeharjoitus, joiden avulla Sanna sai pikku hiljaa kipua laantumaan. Fysioterapiassa käytettiin myös akupunktiota, kinesioteippausta ja paikallisia, lyhyitä release-käsittelyitä. Keskustelimme siitä, mitä kannattaa ja voi tehdä tai onko jotain hetkeksi vältettävää. Puhuimme paljon myös kivun vaikutuksista elämään ja siitä, miten kivun kanssa selviää.

Aluksi kotiharjoitteet olivat hyvin kevyitä ja kivuttomia tukilihasten aktivoitiharjoitteita. Esimerkiksi lantionpohjan kivuttomaan aktivoimiseen löydettiin keino kielen kitalakeen painamisella. Perinteiset lantionpohjan jännittämiset provosoivat Sannalle voimakkaan selkäkivun.

Sanna teki kotiläksyjä säännöllisesti ja kipu alkoi pikkuhiljaa helpottamaan. Harjoitteita muutettiin enemmänkin voimaa kehittäviin harjoituksiin. Tässä vaiheessa, kun harjoittelussa piti siirtyä kuormittavampiin harjoituksiin, Sannan harjoitteluaktiivisuus selvästi heikkeni. Selän kipujen hallinnan kannalta lihasten voimatasojen paraneminen oli kuitenkin välttämätöntä.

Ehdotin Sannalle liikuntavalmentaja Hanna-Kaisan kanssa yhteistyön aloittamista, Hanna-Kaisa voisi kulkea harjoittelussa rinnalla, kannustaa ja myös vähän patistaa. Myös ravintoasiat sisällytettiin valmennukseen. Sanna innostui asiasta ja aloitti 8kk valmennuksen.

Hanna-Kaisan kanssa keskustellaan miten valmennus etenee ja mitä asioita liikevalinnoissa ja harjoittelussa olisi hyvä huomioida fysioterapian ja kuntoutuksen suhteen. Kun Sanna käy meillä lihashuollossa hieronnan puolella, juttelemme hierojan kanssa Sannan tarpeista ja tilanteesta.

Fysioterapian puitteissa olemme nähneet Sannan kanssa viimeksi keväällä. Selkäkipu on pysynyt hallinnassa ja Sanna on treenannut Hanna-Kaisan ohjauksessa.

Sannan mietteet omasta matkastaan (tähän asti) sekä ammattilaistemme yhteistyöstä

Olen kärsinyt selkäkivuista ”aina”, ihan nuoresta pitäen, ja varsinkin viimeisen puolentoista vuoden aikana selkäni on oireillut todella paljon. Muutenkin maagisen 40 vuoden iän ylittäessäni muitakin vaivoja alkoi pikkuhiljaa kertymään.

On ollut helppoa syyttää arjen haasteita ja aikataulua siitä, etten mukamas saa ujutettua kuntoilua päivärytmiini. Ja myös sitä, että ruokarytmini (ruokailuvälit ovat ihan liian pitkät) ja ruokavalioni on ihan retuperällä. Ehkä just tämän takia, että ruokarytmi venyy ja että välipalat eivät ole niin ”laadukkaita”, tulee illalla syötyä (ja naposteltua kaikkea hyvää) turhan paljon. Olen myös lohtusyöjä/ palkintosyöjä. Pystyn keksimään itselleni hyvän syyn, miksi saan syödä jotain hyvää. Tykkään myös, että ruoan jälkeen on jälkkäri eli joku makea.

Ylipainosta olen ”kärsinyt” myös aina. Ryhdistäydyn silloin tällöin, mutta sitten tulee aina repsahdus. Pitkäjänteisyyttä minulla ei painonpudotuksessa tunnu olevan, koska haluaisin tulosten näkyvän heti. Ehkä olen myös selittelijä. ”Kun minulla on nyt se tai tämä/ tämän takia, ei minun nyt tartte/ en pysty esim. kuntoilemaan.”

Selkäni kanssa olen taistellut jo pitkään. Oikean jalan nilkkaleikkauksen sekä molempien käsien ranneleikkauksien ja (alkavan) lonkkakipuilun takia kuntoiluni ja ruokailuni on menneet päin mäntyä.

Alkuvuodesta eräällä fysioterapiakäynnillä Mari ehdotti, että tapaisin Palokan fysioterapian oman PT:n (liikunta- ja ravintovalmentajan) ja alkaisin tekemään hänen kanssaan yhteistyötä. Pitkään mietin mitä tehdä. Ensimmäinen ajatus heti silloin oli, että ei. En rupea siihen. En halua kaikkien lukevan/ näkevän minun epäonnistumistani. Ajattelin, etten minä tässä onnistu… Mutta toisaalta halusin muutosta omaan olooni ja vaivoihini todella paljon.

Hanna-Kaisan tavattiin kanssa maaliskuussa ensimmäisen kerran. Olemme sen jälkeen käyneet H-K:n kanssa kuntosalilla n. kerran viikossa. Vaikka selkä välillä oireileekin, tuloksia on neljässä kuukaudessa tapahtunut. Onneksi H-K niistä välillä huomautteleekin, kun itse ei niitä niin hoksaa.

Haastavinta on ollut laittaa ruokailuani kuntoon. Sanoin heti alkuun H-K:lle, että en haluaisi olla hyvin tiukalla dieetillä, enkä sellaisella, jossa kielletään kaikki mahdollinen, vaan että pystyisi syömään mahdollisimman normaalisti. H-K onkin tehnyt minulle ruokalistoja, joissa saan syödä normaalia ruokaa ja omasta mielestäni yllättävänkin paljon. Pienin askelin parempia tuloksia kohti.

Olen kokenut Palokan fysioterapian ammattilaisten välisen yhteistyön oikein toimivaksi komboksi, kun kaikki palvelut (fysioterapia, liikunta- ja ravintovalmennus ja hieronta) on saanut saman katon alta. Hanna-Kaisa ja Mari ovat voineet keskustella tilanteestani ja tarvittaessa pyytää toisiltaan neuvoja/vinkkejä tilanteeni eteenpäin viemiseksi. Esim. viimeisimmällä tapaamiskerralla kävimme kuntosalilla läpi Marin neuvomia uusia liikkeitä kipeän lonkan/pakaran kivun helpottamiseksi.

Viikoittaisista kuntosalikäynneistä Hanna-Kaisan kanssa on tullut yllättävän helppo rutiini ja olen kokenut kuntosalin todella mielekkääksi liikuntamuodoksi.

Liikunta- ja hyvinvointivalmentajan ajatukset (Hanna-Kaisa)

Ensimmäisellä kerralla tapasimme Sannan kanssa Palokan fysioterapian tiloissa ja keskustelimme millaisin toivein, odotuksin, ajatuksin ja tavoittein lähdemme yhteistä matkaa kulkemaan. Halusin tietää millaiset lähtökohdat ja millainen motivaatio Sannalla on.

Kuntosalilla aloitimme Marin ohjeita hyödyntäen ja erilaisia laitteita/liikkeitä kokeillen, mikä sopii sen hetkiseen tilanteeseen ja ovat mahdollisia tehdä. Aloitimme hyvin rauhallisesti, mutta päättäväisesti. Lähtötilanteessa tärkeintä oli saavuttaa perusliikkeissä liike- ja vartalohallinta ja sitä kautta luoda arjen olemiseen ja tekemiseen kivuttomuutta ja luottamusta liikkumiseen. Lähes joka kerta kokeilimme myös jonkin uuden liikkeen ja lisäsimme näin liike/laiterepertuaaria, mutta teimme myös ennestään tuttuja liikkeitä. Kehitystä tapahtui nopeaan tahtiin, painoja lisättiin lähes joka kerta ja liikehallinta parani kerta kerralta. Ihan huikean hyvä meininki!

Ravintoasioissa lähdimme liikkeelle perustietopaketilla, toimitin iltalukemista Sannalle. Sannan toiveiden (ja myös oman ajatukseni) mukaisesti yritimme lähteä liikkeelle siitä, ettei kaloreita tarvitse laskea. Kasviksia lisäämällä ja ruokarytmin luomisella uskoin, että pääsemme hyvin liikkeelle. Sanna aluksi piti ruokapäiväkirjaa ja sen tietoihin perustuen koostin Sannalle muutaman ateriaesimerkin Sannalle sopivalla kalorimäärällä ja listan hyvistä ruokatarvikevaihtoehdoista, mistä erilaisia aamupaloja, välipaloja ja lämpimiä aterioita voisi valmistaa, ja jotka olisivat energiasisällöltään optimaalisia (hiilihydraatit, proteiinit, rasvat oikeassa suhteessa) ja tavoitekalorimäärien mukaisia. Toiveena, että Sanna oppii pikkuhiljaa tekemällä hahmottamaan oikeita ravintomääriä. Tämä malli ei kuitenkaan ottanut täysin tuulta alleen, vaikka pieniä muutoksia arjen ruokailuun tulikin. Kasvisten määrä on lautasella lisääntynyt ja tietous kasvanut.

Keskustelimme vielä yhdessä mitä voisimme tehdä toisella tapaa, jotta Sanna saisi vielä paremmin kiinni ruokailusta ja selkeämpi muutos aikaisempaan tapahtuisi. Tein Sannan toiveiden mukaan viideksi päiväksi valmiit ruokalistat, jotta startti uuden opetteluun helpottuisi.

Tulevien viikkojen tavoitteena on, että Sanna ottaa vielä vahvemman otteen ravintopuolelle ja lähtee vaatimaan itseltään hieman enemmän itsekuria ja kokeilemaan tiukempaa ravinto-ohjelmaa muutaman viikon ajan. Kun ensimmäiset vaikeat päivät ja mieliteot on päässyt yli, koittaa helpompi vaihe ja pikkuhiljaa uusista tavoista tulee rutiinia. Kahden viikon päästä uskon Sannan jo huomaavan muutoksen olossaan ja se taas antaa voimaa jatkaa uudella tiellä. Se vaatii kuitenkin päättäväisyyttä, itsekuria mutta myös lempeyttä itseä kohtaan. Repsahduksista ei pidä olla moksiskaan, niitä tulee kaikille vastaan. Seuraavana päivänä paluu aikaisempaan rytmiin ja ryhtiin ja matka jatkuu. Matka ei ole helppo, mutta olo paranee päivä päivältä ja tarmon ja energian lisääntyy muutosten myötä.

Seuraamme Sannan, Marin ja Hanna-Kaisan yhteistä matkaa vielä toiseen otteeseen 8 kk:n etapin maalissa.